Tiistai 27.2. valkeni poikkeuksellisen kovana pakkasaamuna. Pureva
pakkanen hyydytti junaliikenteen, mutta ei joukkoa opettajia, jotka olivat
matkalla Helsinkiin Energiaa ja esimerkkejä - monialaista oppimiskokonaisuutta
kehittämässä-koulutukseen. Mäntsälästä koulutukseen osallistui kuusi innokasta
kehittäjää minä mukaan lukien.
Yksi suunnitteilla oleva Mäntsälän mallin osa-alue on joka kolmas
vuosi kaikissa kunnan kouluissa toteutettava monialaisten
oppimiskokonaisuuksien viikko, Yritysriihi. Lähdimme Helsinkiin hakemaan
ideoita Yritysriihen toteuttamiseen.
Koulutus aloitettiin tavoitteiden asettamisella. Myöhemmin päivän
aikana tavoitteiden asettamisesta puhuttaessa kirjasin itsellenikin muistiin
tarpeen tehdä tavoitteista selkeitä ja konkreettisia. Tämä oli yksi päivän
annista, jonka haluan muistaa. Oppilas tarvitsee konkreettisesti määritellyt
tavoitteet pystyäkseen arvioimaan omaa ja ryhmän toimintaa. Ajattelen, että
tavoitteet ja arviointi muodostavat raamit koko monialaisten
oppimiskokonaisuuksien ja Yritysriihen toteutukselle.
Päivän aikana tutustuttiin erilaisiin tapauskuvauksiin
monialaisten oppimiskokonaisuuksien toteuttamisesta. Pöytäryhmässäni
keskusteltiin lähinnä riittävän suunnitteluajan tarpeesta ja heterogeenisten
oppilasryhmien muodostamisesta. Olimme yhtä mieltä siitä, että aikuisten
yhteiseen suunnitteluun täytyy varata riittävästi aikaa. Aikaa tarvitaan, jotta
kaikki tiedostavat tavoitteet ja pystyvät toimimaan niitä kohti. Niin aikuisten
kuin lastenkin työskentelyyn ja ajankäyttöön saimme päivän aikana toimivalta
vaikuttavan työstämistavan, mikä oli yksi koulutuksen parhaista anneista.
Osuus, jota olin ennakkoon osannut odottaa, oli Yritysriihen
suunnittelu. Omalle suunnittelulle oli varattu koulutuspäivästä aikaa ja se
olikin tarpeen. Suunnitteluhetket täyttyivät innostuneesta keskustelusta ja
Yritysriihimallin hahmottelusta. Tuntui, että otimme aimo harppauksen eteenpäin
prosessissa ja Yritysriihi sai entistä selkeämmän muodon.
Päivän päätteeksi meitä haastettiin Zachary Walkerin ajatuksin
pohtimaan omaa toimintaamme ja ajatteluamme. Päällimmäiseksi mieleeni jäi
kysymys: ”Mitä työyhteisöön tulee, kun sinä tulet paikalle?”. Tämän virkkeen
innoittamana palasin kipakassa pakkasessa kotiin ja seuraavana työpäivänä
astuin työyhteisööni iloisesti hymyillen ja intoa puhkuen. Tästä on hyvä jatkaa
Mäntsälän mallin Yritysriihen kehittelyä.
Ulla Nurmilaine