Seuraava Saara
Mäenpään kirjoittama juttu julkaistiin Mäntsälän Uutisissa 27.12.2017.
Lisäsimme tekstiin
oppilaiden kommentit juhlan järjestämisestä.
Yrittäjyysluokka
teki suuren juhlan
Riihenmäen koulun 8f luokka, eli
meidän luokka on ollut tänä vuonna isossa roolissa koulun itsenäisyyspäiväjuhlan
toteuttamisessa. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa Mäntsälässä järjestetään
neljäsluokkalaisten itsenäisyyspäivän tanssit, ja meidän luokka on nähnyt
paljon vaivaa opettamalla kaikille Mäntsälän nelosille tanssikoreografioita.
Projektin suunnittelu aloitettiin
lokakuun alussa ja varsinainen tanssiopetus noin kuukausi myöhemmin marraskuun
alussa.
Luokka oli jaettu
tanssiopettajiin, mediatiimiin eli kuvaajiin, ja muihin jotka tekivät muita
hommia. Ennen kun opetustunteja alettiin
pitää, tanssijat harjoittelivat ensin itse tanssit, joita sitten myöhemmin
alettiin opettamaan neljäsluokkalaisille.
Tanssiopettajina toimivat Elsa
Leppävuori, Olivia Kallio, Maija Joensuu ja Camilla Tolvanen. ”Toisaalta opettaminen oli aika
rankkaa koska siihen meni paljon aikaa ja piti olla paljon poissa tunneilta,
mutta silti se oli tosi palkitsevaa ja kivaa. Oli kiva huomata kun lapset
oppivat tanssiliikkeitä, ja kuinka he yrittivät ja olivat mukana. Opettaminen
oli kivaa varsinkin silloin kun lapset kuuntelivat keskittyneesti ja halusivat
oppia. Suurin onnistumisen tunne oli se kun saimme aikaiseksi toimivan
kokonaisuuden siitä vähäisestä pohjasta mikä meille annettiin.”
”Tottakai aluksi meitä jännitti,
mutta kun alkujännitys meni pois, olo tuntui kotoisammalta ja pystyi luottamaan
itseensä paremmin. Opetus oli työlästä, mutta kaikesta huolimatta tulos oli sen
arvoinen.” kommentoi Olivia Kallio, ”Joka tunnin jälkeen oli huojentunut olo,
kun olimme onnistuneet tehtävässämme. ”Kun sä menet opettamaan, sun pitää
luottaa itseesi, koska se heijastuu myös muihin ihmisiin. Täytyy olla pitkä
pinna, ettei voi turhautua heti vaikkei kaikki menisikään suunnitellusti. Tämä
kokemus oli opettavainen ja se jää kyllä mieleen, ja totta kai sitä voi hyödyntää
tulevaisuudessa, esimerkiksi toimiessa lasten kanssa.”
Tanssijat kertovat, että tässä on
vielä edessä salikartan suunnittelua, ja koska meidän luokka on organisoimassa
suurelta osin koulun itsenäisyyspäivän juhlaa, työtä on vielä edessä.
Projektin kuvaajina toimivat Kukka
Siipo ja Noona Kiuru. He tekevät dokumentin tanssiopetuksesta, johon he
käyttävät tableteilla kuvaamiaan pätkiä.
”Ennen tanssitunteja en osannut
tansseja, mutta kuvaajana ollessani opin tanssit pikkuhiljaa, kun seurasin
opetusta sivusta kameran takaa.” kertoo Kiuru.
Kuvaajien näkökulmasta työssä
mukavinta oli seurata lasten oppimista. Kuvaamisessa vaikeuksia tuotti lapset
joilla ei ollut kuvauslupaa, koska useimmiten opettajat eivät olleet
kiinnittänyt asiaan huomiota ja kuvaajien piti selvittää itse keitä ei saanut
kuvata. Kuvaajat kokivat työnsä osittain myös tylsänä ja jatkuvana, mutta loppupeleissä
kuvaaminen oli kuitenkin kivaa ja luovaa puuhaa.
Olen itsekin ollut kuvaamassa
joitakin pätkiä dokumenttia varten, ja se ei aina ollut ihan helppoa, johtuen
esimerkiksi kuvausluvista, koska parissakin ryhmässä oli oppilaita joilla ei
ollut kuvauslupaa, mutta he olivat rivin keskellä, joka teki kuvaamisesta
hankalampaa. Joinakin tunteina tabletteja ei riittänyt kaikille kun muitakin oli
kuvaamassa, ja tunneilla ei välttämättä ollut mitään tekemistä. Niissäkin
tunneissa oli silti hyvät puolensa, silloin yleensä menin mukaan
tanssiopetukseen, joko oppimaan tai jopa opettamaan, silloin kun olin jo
oppinut osan tansseista. Kuvaaminen oli joka tapauksessa ihan mukavaa puuhaa,
ainoa vaan että tanssimusiikit tuntuvat soivan tuntien jälkeen päässä vielä
jonkin aikaa.
Kuvaajat editoivat dokumenttia
Windows Movie Makerilla. Aluksi ohjelma toimikin, mutta matkaan tuli mutkia kun
tietokone, jolla tytöt olivat editoineet päivitettiin, eikä kyseinen ohjelma
enää toiminutkaan sillä ja keskeneräinen dokumentti oli kadonnut. Säätämisen
jälkeen he saivat ohjelman toimimaan, mutta dokumentin editointi oli
aloitettava kokonaan alusta. Onneksi ohjelma saatiin vielä toimimaan.
Meidän koulussa on nyt meneillään
moksu-viikko, ja olemme tehneet viimeisiä valmisteluja seuraavalla viikolla
järjestettävää itsenäisyyspäivän juhlaa ja neljäsluokkalaisten tansseja varten.
”Me ollaan tehty salikarttaa
tansseja varten ja siihen liittyen kaikkea muutakin. Sen lisäksi olemme tehneet
numerolappuja ja yrittäneet kontaktoida niitä, olemme ohjeistaneet oppaita, ja
pitäneet viimeisenkin tanssiopetustunnin.”
Tämä viikko on ollut kyllä
aikamoista sekamelskaa, mutta uskon että saamme kyllä vielä kaiken toimimaan ja
itsenäisyyspäivän juhlasta koulussamme tulee onnistunut. Meidän luokka on kyllä
käyttänyt paljon aikaa ja vaivaa tätä varten, ja uskon kyllä että kaikki menee
hyvin, ja lopputuloksesta tulee oikein hieno. Itse varmaankin eniten odotan
sitä, kun kaikki Mäntsälän nelosluokkalaiset tanssivat samat tanssit yhdessä,
se on varmaan hienon näköistä. Uskon että se on hieno tunne huomata, että
meidän luokka on oikeasti opettanut niin monelle tansseja ja että kova työ
vihdoin palkitaan.
Saara Mäenpää, 8f
Oppilaiden kommentit itsenäisyyspäiväntanssien
järjestämisestä:
1. Mitä opitte?
Opin
yhteistyötaitoja ja toimimaan paineen alla.
Tässäkin
opin yhteistyötaitoja, sekä toimimaan erilaisten ihmisten kanssa.
Opin
vastuuta ja miten toimia paineen alla sekä soveltamistaitoja.
Opin
aikatauluttamista, sekä opin katsomaan pieniä asioita isompana kokonaisuutena.
Opin
hahmottamaan isompia kokonaisuuksia paremmin, sekä huomioimaan pieniäkin
asioita saadakseen kokonaisuuden toimivaksi.
Vastuunkantoa,
koreografihommia ja opettamista.
Opin
tansseja
2. Mikä oli hauskinta tanssiaisiin valmistautuessa?
Hauskinta
oli mielestäni tavata mukavia nelosluokkalaisia.
Oli
mukavaa kuvata, sekä seurata nelosten edistymistä.
Tanssien
opettaminen.
Seikkaillaan-koreografian
tekeminen.
Tanssien
suunnittelu ja opettelu.
Opin
tanssimaan.
Nelosluokkalaisten
opettaminen ja itse tanssiaiset.
Nähdä
miten kokonaisuus muodostui ja myöhemmin toimi.
Ylimääräinen
aika
3. Mikä oli työläintä tai ikävintä?
Työläintä
oli tehdä mielestäni tuhansista klipeistä video.
Työläintä
oli yllä oleva asia, joka tehtiin Moksu-viikolla.
Työläintä
oli merkata teipillä tanssijoiden tanssipaikat koko saliin. Siinä tarvitsi
keskittyä ja käyttää matikkapäätä.
Työläintä
oli salikartan suunnittelu, mutta en sanoisi, että mikään projektissa oli kovin
ikävää.
Salikartan
suunnittelu oli ehdottomasti rankinta ja hankalinta.
Salikartan
tekeminen oli ikävintä tehdä.
Työläintä
minulle oli opettaa tanssit osalle oppilaista.
Tanssien
opetus